Olin syyskuussa 2007 parin viikon reissulla Jenkkilässä, jossa ruoka ja varsinkin sen paljous jaksoi hämmästyttää.. Tosi muuten on, että kun amerikkalainen kehuu jotakin ruokaa, se toisin sanoen sisältää järjettömät määrät rasvaa ja suolaa.

Eräänä aamuna  kävimme ystäväni kanssa syömässä aamiaista Chattanoogan kaupungissa, sellaisessa 80-luvun tyyliin sisustetussa ruokalassa. Paikka oli todella mukava neonvaloineen ja ystävällisine tarjoilijoineen! Lisäksi ruokalan takaosassa toimi myös leipomo, jossa kakut olivat kuin taideteoksia (ja näyttivät järjettömän makeilta ;) ).
Tilasin omasta puolestani italialaisen omeletin sekä lisäksi paahtoleipää. Annokseen kuului vielä jonkinlainen puuro, mutta sitä en enää millään saanut mahdutettua mahalaukkuuni.. Mutta se omeletti! Voi luoja, pituudeltaan ainakin 40-senttinen ja paksuudeltaan  pari sormenleveyttä, se kaikki sai ensin silmäni leviämään kauhusta, mutta se maku.. NAM!
Ainakin kyseinen omeletti sisälsi tomaattikastiketta, mozzarellajuustoa sekä paprikaa. On aivan pakko kokeilla lähipäivänä luoda jotakin samantyyppistä, koska tuo oli oikeasti järjettömän hyvää.

Kyllä ne ameriikkalaiset osaa muutakin kuin uppopaistaa ranskalaisia ;)